Korvaukset maanomistajille - kompensaatiota myös ilmatilan käytöstä

Tuulivoimalat tarvitsevat fysiikan lakien vuoksi etäisyyttä välilleen - tuulella on oltava tilaa kiihtyä uudelleen sen jälkeen, kun sen sisältämää energiaa on otettu hyötykäyttöön voimalan lapojen välityksellä. Etenkin osassa Suomea maanomistus on pirstaloitunutta, joten syntyy tilanteita, joissa yhden maanomistajan maalla on tuulivoimala, mutta naapuri ei voi sellaista omalle maalleen rakentaa voimaloiden vaatiman etäisyyden vuoksi. Tästä syystä alalla on omaksuttu käytäntö, että korvausta maksetaan laajemman maa-alueen omistajajoukolle kuin vain voimalan varsinaisen sijoituspaikan omistajalle.

Tuulivoima ja yhteiskunta - Julkaistu: 7.4.2019 - Teksti: Anni Mikkonen ja Heidi Paalatie, Suomen Tuulivoimayhdistys ry. Piirrokset: Wille Naukkarinen

Tuuli on uusiutuva luonnonvara, joka ei käytössä kulu. Tuulen energiaa kuitenkin otetaan tuulivoimalan roottorin lapojen avulla käyttöön, ja se tarvitsee maastosta ja tuuliprofiilista riippuen joitakin satoja metrejä kiihtyäkseen uudelleen täyteen vauhtiinsa. Tästä syystä tuulivoimalan välittömään läheisyyteen ei voi sijoittaa toista tuulivoimalaa tai muutakaan korkeaa rakennelmaa, jotta tuulivoimalan tuotanto ei kärsisi.

Alueilla, joilla on paljon maanomistajia pienten tai kapeiden kiinteistöjen vuoksi, voi syntyä tilanteita, joissa naapurikiinteistön omistajan maalle ei voi rakentaa tuulivoimalaa, koska sellainen jo toisen naapurin kiinteistöllä sijaitsee. Tästä syystä on muodostunut alan yleiseksi käytännöksi maksaa korvausta kaikille niin kutsutun rakennusrajoitusalueen maanomistajille. Ministeri Lauri Tarasti suositteli tällaista käytäntöä vuonna 2012 selvittäessään tuulivoimarakentamisen esteitä. Myös esimerkiksi Ruotsissa vastaava malli on koettu hyväksi.

Suomen Tuulivoimayhdistys (STY) päätyi jo vuosikymmenen alkupuolella suosittelemaan, että korvausta maksetaan roottorin halkaisijaa viisinkertaisesti vastaavalla etäisyydellä voimalasta. Modernien voimaloiden roottorin halkaisija on jopa 130 metriä, joten voimalasta piirretään ympyrä suuruusluokaltaan 500 - 650 metrin päähän, ja korvaus jaetaan piirtyvän ympyrän sisään jääville maanomistajille.

Perusmallista lukuisia eri sovelluksia

STY suosittelee, että itse laitospaikan vuokraamisen lisäksi hankekehittäjä tekee Tarastin ehdotuksen mukaisesti edellä kuvatun kaltaisen sopimuksen naapurikiinteistöjen omistajien kanssa. Sopimukseen rakentamisen rajoittamisesta sisältyy myös hankekehittäjän oikeus suunnitella puiston edellyttämiä teitä ja johtoja alueelle.

STY ei kuitenkaan ota kantaa siihen, mikä osuus korvauksista maksetaan perustuspaikan maanomistajalle ja mikä osuus jaetaan muiden alueen maanomistajien kesken. Kukin hanketoimija päättää itse korvausten suuruuden ja perusteen, ja siis myös sen, kuinka jakaa maksettavan vuokran voimalan sijoituspaikan ja laajemman rakentamisrajoitussalueen välillä.

STY:n tekemässä oheisessa esimerkkilaskelmassa korvauksesta 30 prosenttia ohjataan voimalan sijoituspaikan omistajalle ja 70 prosenttia hehtaariperusteisesti laajemmalle sopimusalueelle, mutta käytännössä korvausten jakautumisessa eri alueiden välille on ollut suurtakin vaihtelua.

STY ei myöskään ota kantaa siihen, mikä maksettavien korvauksien suuruus tulisi olla. Niin ikään STY jättää hanketoimijan harkittavaksi onko kyse kiinteästä vai tuotantoon perustuvasta korvaussummasta tai näiden yhdistelmästä.

STY:stä kysytään usein, paljonko korvauksien suuruudet tyypillisesti ovat, mutta vastaus on aina sama: emme tiedä, emmekä oikeastaan haluakaan tietää. STY ei suosittele mitään korvaussummia, jotta kartelliasetelmia tai muuta kilpailuviranomaisia kiinnostavia väärinkäytöksiä ei pääsisi syntymään. Selvää on, että korvaussummissa on suurtakin vaihtelua johtuen monista tekijöistä, kuten sopimuksen solmimisajankohdasta ja alueen houkuttelevuudesta tuulivoimarakentamisen näkökulmasta. Alueen houkuttelevuuteen vaikuttavat muun muassa tuulisuus, sähköverkon sijainti ja kapasiteetti, kunnan ilmapiiri ja maanomistustilanne.

Kaikkea ei kannata vuokrata

Vuokraaminen on voimakas juridinen toimi. Tuulivoimahanketoimija ei yleensä haluakaan vuokrata koko rakentamisrajoitusaluetta. Vuokrasopimus tehdään yleensä voimalan välittömässä läheisyydessä olevan alueen osalta. Muulta osalta maksetaan ”korvausta rajoitetusta maankäyttöoikeudesta”. Muitakin sisällöllisesti vastaavia termejä on käytössä, mutta olennaista on maksaa korvausta, ei vuokraa siltä osin kun kyse ei ole nimenomaisesta vuokraamisesta. Vuokraaminen vaikuttaa esimerkiksi verotukseen, maataloustukiin ja alueen käyttöoikeuteen. Kyse on siis siitä, että korvausta saavalle alueelle ei voi rakentaa toista tuulivoimalaan, jotta tuuli pääsee kiihtymään esteettä ja voimaloista saadaan oletettu tuotanto – muutoin maankäyttöä ei ole tarvetta rajoittaa.

Tyypillisesti korvausta aletaan maksaa silloin kun voimalat alkavat tuottaa sähköä. Luvitus- ja rakennusajalta maksetaan mahdollisesti pienempää varausmaksutyylistä korvausta. Sopimukset rajoitetusta maankäytöstä vaihtelevat kestoltaan, mutta mitoitetaan tavanomaisesti voimalan oletetulle eliniälle eli 20-25 vuodelle. Samassa sopimuksessa voidaan sopia myös voimaloiden purusta ja alueen mahdollisesta ennallistamisesta. Mikäli voimaloita ei syystä tai toisesta rakenneta, sopimukset raukeavat.

Valtava määrä sopimuksia

Hanketoimija tekee sopimuksen yksilöllisesti kunkin maanomistajan kanssa. Sopimustekniset asiat ovat sopimusosapuolten välinen asia. Etenkin Pohjanmaalla maanomistus on hyvin pirstaloitunutta ja kiinteistöt kapeita. Tällaisilla alueilla yhden suuren tuulipuiston alueella on helposti kymmeniä, jopa satoja maanomistajia. Hankekehittäjällä tulee olla kaikkien voimalapaikkojen osalta maanvuokrasopimus, jotta hanketta voidaan viedä eteenpäin. Hankkeen eteenpäinvientiä todennäköisesti helpottaa, mikäli hankekehittäjä saa solmittua sopimukset rakentamisen rajoittamisesta naapurikiinteistöjen omistajien kanssa, mutta välttämätöntä tämä ei ole.

Jotkin kunnat, muut alueelliset toimijat tai maanomistajien yhteenliittymät ovat olleet aktiivisia ja helpottaneet hankekehittäjän työtä toimimalla yhtenä ryppäänä sen sijaan, että hankekehittäjä neuvottelisi jokaisen tahon kanssa alusta alkaen erikseen. Tällaisen toiminnan intressinä on houkutella tuulivoimarakentamista alueelle. On myös aloitteellisia maanomistajia, jotka tarjoavat sopivaksi katsomiaan maa-alueitaan tuulivoimahanketoimijoiden tutkittaviksi. Lisäksi suuret metsänomistajat, kuten Tornator ja Metsähallitus, tekevät hankekehitystyötä hallinnassaan olevilla maa-alueilla.

Laajemman korvausmallin avulla halutaan lisätä hankkeen hyväksyttävyyttä ja välttää ristiriitoja. Toisaalta on itsestään selvää, että hanketoimija ei voi maksaa korvausta koko seutukunnalle eli jossakin on aina raja, jonka jälkeen korvausta ei makseta. Tämä aiheuttaa helposti mielipahaa. Olennaista onkin avoin viestintä korvausta saavaa maanomistajajoukkoa huomattavan paljon laajemmalla alueella. Hanketoimijan on syytä miettiä erilaisia keinoja, miten hanke voidaan tehdä alueen ja kunnan asukkaille tutuksi, miten huolia voidaan hälventää ja ihmisiä sitouttaa hankkeeseen. Omistajuuden tunne hanketta kohtaan voi syntyä monella muullakin tavalla kuin allekirjoituksella sopimuksessa.

Esimerkkilaskelma

Tuulivoimalasta maksettava kokonaiskorvaus on X €, josta 30 % maksetaan suoraa tuulivoimalan sijaintipaikan maanomistajalle ja 70 % laajemmalle rakentamisrajoitussopimusalueelle. Tuulivoimalan roottorin halkaisija on 120 metriä, eli laajempi sopimusalue, on yhteensä 3,14*(5*120 m)2 = 1 130 400 m2 = 113 ha.

Rakentamisrajoitusalueen korvaus on €/ha/vuosi = Kokonaisvuokra * 70 % /113 ha = Y €/ha/vuosi. Yhteensä laajemman alueen alaista alaa 5*113 ha = 565 ha. Tällöin vuosikorvaukset ovat kuvan 1 perusteella:

  • Jalkanen 360 ha à 64 % turbiineiden laajemman alueen korvauksesta
  • Mikkonen 45 ha à 8  % turbiineiden laajemman alueen korvauksesta
  • Paalatie 95 ha à 16,8  % turbiineiden laajemman alueen korvauksesta
  • Suominen 62 ha à 11 % turbiineiden laajemman alueen korvauksesta
  • Tiihonen 3 ha à ei korvausta, koska alue on niin pieni (yritykset voivat maksaa myös pienemmistä alueista, mutta tässä esimerkissä näin ei menetellä)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikäli kahden tai useamman voimalan laajemmat korvausalueet menevät päällekkäin (kuva 2), lasketaan korvaussummaa varten päällekkäiset maa-alueet vain kerran.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakentamisrajoitussopimuksen alueen maanomistajilla on myös velvollisuuksia

Rakentamisrajoitussopimuksessa määritetään esimerkiksi, että

  • Hanketoimija saa rakentaa alueelle tien kun se on teknis-taloudellisesti ja ympäristön kannalta järkevää. Tiestön alle jäävä maa-ala korvataan hehtaaripohjaisesti.
  • Hanketoimijalla on oikeus rakentaa tai parantaa teitä alueella, kun se on teknis-taloudellisesti ja ympäristönäkökohdat huomioiden järkevää.
  • Hanketoimijalla on oikeus sähköverkon rakentamiseen alueelle. Sähköverkon tai sähkökaapeleiden alle jäävä metsä korvataan hehtaaripohjaisesti. Sähkökaapeleiden tieltä raivattava puusto kuuluu maanomistajalle.
Mainoskuva