Matkakertomuksia pingviinimantereelta

Tammikuussa 2014 lähti matkaan ryhmä teknisiä asiantuntijoita kohti Etelämannerta, mukana myös Windside Productionin toimitusjohtaja Risto Joutsiniemi. Takana oli puolen vuoden mittainen valmisteluaika ja laitteiden toimitus. Kohteena oli Etelä-Korean Jang Bogo -tutkimusasema, jonka oli määrä valmistua maaliskuussa 2014. Laiteasennuksien joukossa oli suomalaiset Windside-mikrotuuliturbiinit.

Lähtö tapahtui 25.1.2014 Viitasaarelta. Menomatka sujui 14 päivässä odotusaikoineen neljällä reittilennolla ja jäänmurtajalla nimeltä ARAON. Kyseinen jäänmurtaja on STX:n tekoa, omistajana Korean Polar Research Institute (KOPRI). Jäänmurtajan vaappuva eteneminen, pituuskeinunta ja samalla sivukeinunta, oli sinänsä mielenkiintoinen kokemus maakravulle. Pohjoismaalaiselle monipuolisen ruoan ystävälle myös laivakeittiö oli erikoinen kokemus.

Valtaosa matkustajista oli korealaisia, jotka vetävät hiljaisuuden hallinnassa vertoja vaitonaisille suomalaisillekin. Mukana oli onneksi kaksi amerikkalaista hydrofonien asiantuntijaa juttuseurana, joiden matkakertomukset eri puolilta maailmaa olivat varsin kiinnostavaa kuultavaa. Laiva eteni alkumatkan albatrossien saattamana. Vihdoin, ohitettuaan useamman jäävuoren, jotkut niistä jopa kilometrien mittaisia, jäänmurtaja saapui Jang Bogo asemalle 15.2.2014.

 

Jang Bogo -tutkimusasema

Asema oli nostettu nykymuodin mukaisesti ilmaan neljän metrin korkeudelle, ikään kuin laskeutunut avaruusalus. Aseman korkeimmalla kohdalla sijaitseva komentokeskus muistutti sekin avaruusaluksen komentosiltaa, josta oli näkyvyys joka ilmansuuntaan. Komentokeskuksen lukuisilla näyttöruuduilla seurattiin keskuksen eri osia; yhdessä ruudussa näkyi tuuliturbiinien tuottolukemaseuranta.

Asema muodostui kolmesta siivestä: omat tilansa oli varattu majoitukselle, laboratorio – ja tutkimustarkoituksiin sekä yksi siipi varastoksi. Asennusväki majoittui parakeissa.

Asennustöiden ajoitus oli äärimmäisen tärkeää, koska kyseisessä osassa Etelämannerta voi tehdä töitä vain rajoitetun ajan ennen jäätävien talvimyrskyjen saapumista. Kun sää on pahimmillaan, ihminen ei selviä ulkona montaa hetkeä ilman vaurioita. Olosuhteet olivatkin tällä kertaa erittäin suotuisat: pakkasta vain 5 – 15 astetta, ja tuulikin pysyi enimmän ajan alle 10m/s. Suomalaiset ovat tottuneet jäätäviin olosuhteisiin, joten oli luonnollista, että tuuliturbiinien toimittajaksi oli valittu suomalainen yhtiö ja suomalaiset laitteet.

Paikallisväki eli pingviinit olivat viimeisen asiantuntijaryhmän saapuessa paikalle jo muuttaneet pois talven tieltä, mutta kovaääniset paikalliset linnut skuat eli kihut tulivat liiankin lähelle.

Kun Suomesta lähdöstä oli kulunut kaksi kuukautta, kaikki viisi Windsiden mikroturbiinia oli asennettuna Jang Bogo -asemalle ja kytketty aseman sähköverkkoon. Paluumatkaa sai vielä odotella muutaman päivän, sillä laivayhteys kulki kahden viikon välein.

Paluumatka kevyemmin, vain päivän matka jäänmurtajalla, helikopterilla sekä armeijan Boeing 747 suihkukoneella, joka starttasi jäälle tehdyltä kiitoradalta kohti Uutta-Seelantia. Tämä lentokenttä tunnetaan yhtenä maailman vaarallisimmista kentistä. Loppumatka sujui jälleen neljällä reittilennolla. Viittä matkustuspäivää seurasi tervetullut kokemus kotimaan kamarasta.

Välietappina paluumatkalla oli amerikkalaisten tutkimusasema Mc Murdo, jonne Windside toimitti noin 17 vuotta sitten ensimmäiset Etelämantereen tuuliturbiininsa, ja jossa ne toimivat edelleen. Toimituksia Etelämantereelle menee vuosittain, ja nykyisin Windsiden suomalaisia mikroturbiineita on jo lukuisilla Etelämantereen tutkimusasemilla.