Osa 30. Miksi tuulivoiman hintaa eri markkinoilla ei voi suoraan vertailla?

100 tarinaa tuulivoimasta -sarjassa nostetaan esille tuulivoima-alaan liittyviä faktoja ja tarinoita.

100 tarinaa tuulivoimasta - Julkaistu: 13.3.2019 - Teksti: Heidi Paalatie, Suomen Tuulivoimayhdistys ry

Yli 60 maata ympäri maailmaa on päättänyt lisätä uusiutuvaa energiaa järjestämällä huutokauppoja puhtaan sähkön tuottamisesta. Ajoittain maailmalta kuuluu hyvinkin halpoja hintoja, ja tarjouksia on tehty jopa nollalla eurolla. Eli joku on valmis rakentamaan vaikkapa tuuli- tai aurinkovoimaa täysin ilman tukea. Miten se on mahdollista ja miksi Suomessa järjestettävässä huutokaupassa ei odoteta nollan euron tarjouksia, vaikka kilpailun oletetaankin muodostuvan tiukaksi? Miksi hinnat ylipäänsä vaihtelevat niin paljon maasta toiseen?

Suurin syy erilaisiin hintatasoihin ja jopa nollan euron tukitarpeeseen on huutokaupan säännöissä ja toisaalta kustannusten jaossa esimerkiksi sähköverkon rakentamisen suhteen. Monissa maissa kantaverkkoyhtiö tai sen kautta valtio maksaa sähköverkon rakentamisen kustannukset. Verkon rakentaminen on niin kallista, että sähköntuottajille riittää tueksi mahdollisesti se, että ne saavat sähköverkon voimaloilleen kilpailussa menestymisen kautta. Suomessa (tuuli)voimaloiden rakentaja rakentaa myös sähköaseman ja sähköverkon liittymispisteeseen asti.

Joissakin huutokauppajärjestelmissä kaikki mukaan hyväksytyt hankkeet saavat kalleimman eli viimeisenä mukaan päässeen tarjouksen pyytämän tukitason. Tällöin saattaa tulla kiusaus taktikoida hyvin halvalla tarjouksella itselle paikka järjestelmään ja sitten luottaa siihen, että joku muu tekee kalliimman tarjouksen hintaan, jolla myös oman hankkeen oletetaan tulevan taloudellisesti kannattavaksi. Suomen järjestelmässä tukitaso voi olla kaikille eri, eli mukaan päässeet hankkeet saavat tukea sen mukaan mitä tarjosivat. Tarjoukset on siis jätettävä omien todellisten kustannusten mukaisesti.

Hintojen vertailijan täytyy myös huomioida rakentamisajankohta suhteessa kilpailutuksen ajankohtaan. Jos rakentamisajankohta on määritelty sallivasti, voivat tuottajat jäädä odottamaan uusia tehokkaampia voimalamalleja ja sitä kautta alempia tuotantokustannuksia. Suomen järjestelmässä rakentaminen pitää tehdä rivakasti alusta loppuun asti.

Joissakin huutokauppajärjestelmissä voi moni hanke jäädä lopulta rakentamatta. Suomessa sen sijaan hanketoimijoita sanktioidaan, jos he eivät pysty etenemään hankkeensa kanssa sovitussa aikataulussa ja lopulta tuottamaan sähköä tarjouksen mukaisesti. Meillä siis on eliminoitu hupihuutelun todennäköisyys. Tästäkään syystä nollan euron tarjousta ei Suomen järjestelmässä kannata jättää: jos pärjää ilman tukea, kannattaa toimia markkinaehtoisesti, sillä kilpailutuksen myötä tulee myös velvoitteita ja sanktioita niiden rikkomisesta.

Mainoskuva