Onko työturvallisuus kunnossa tuulivoimatyömaalla?

Ei ole. Työturvallisuudessa ei ole sen enempää kehumista suomalaisilla tuulivoimatyömailla kuin yleisesti ottaen muillakaan työmailla maassamme. Näin laukoo Pata eli tuulivoima-alan konkari Pasi Tammivaara OX2:lta.

Blogi - Julkaistu: 6.5.2022 - Teksti: Heidi Paalatie, Suomen Tuulivoimayhdistys ry, Kuva: Pixabay

Olemme iso tuulivoimarakennuttaja Suomessa. Näen lukuisilla työmailla suuren joukon eri toimijoita. Se, mitä näen, huolestuttaa minua. Tiedossa ei ole monia vakavia työmailla tapahtuneita onnettomuuksia, mutta mukana on ollut myös onnea. Nyt rakennetaan paljon ja vauhdilla, ja jos työturvallisuuden osalta ei tehdä ryhtiliikettä, voi ikäviä asioita tapahtua.

Mielestäni kaksi asiaa on pielessä: asenne ja väärään luuloon turvautuminen. Siitä huolimatta, että Suomessa työturvallisuuteen liittyvä sääntely on hyvällä tolalla, on asenne jumittunut 1980-luvulle. Moottoripyöräillessä kypärä menee automaattisesti päähän ja autoillessa turvavyö laitetaan kiinni - koetaan jopa itsestäänselvyydeksi. Miksi kypärä ei pysy samalla automaattisuudella päässä rakennustyömaa-alueella? Henkilökohtaisten suojaimien käyttö työmaalla meinaa unohtua, eikä asia koske vain tuulivoimaa. Ongelma on asenteessa, ei siinä, että suojaimia ei olisi, ei olisi määräyksiä tai tietoa käyttöä koskevista velvoitteista. Suojaimet ovat kehittyneet vuosikymmenien aikana käyttäjäystävällisemmiksi, mutta se asenne: sen pitäisi muuttua niin, että kypärän käyttö moottoripyöräillessä tai työmaalla ollessa on yhtä itsestään selvä asia.

Sitten luulo, otetaanpa se käsittelyyn. Tuulivoima-alalla, kuten monella muullakin alalla, luullaan, että ollaan hyviä työturvallisuuden saralla. Paperilla ja esittelyvideoilla kaikki onkin hyvin, mutta se ei riitä, jos turvallisuus ensin -ajattelu ei jalkaudu konkreettiselle tekemisen tasolle, ihan jokaiseen päivään ja jokaiseen hetkeen. Mielestäni olemme kaukana siitä, missä meidän pitäisi olla. Turvaudumme liikaa hienoon esittelyvideoon tai printattuun turvallisuusohjeeseen. Pieniä asioita korjataan ja kehitetään, mutta aina isotkaan linjat eivät ole kunnossa.

Jos työturvallisuus olisi oikeasti läpi koko rakennusalan säihkyvä kirkas johtotähti, ei yksikään rakennuttaja joutuisi 2020-luvulla käymään asiaa koskevia, ryhtiliikettä vaativia keskusteluita alihankkijansa kanssa. Muistan, kuinka keskieurooppalaiset opettivat turvallisuusajattelua suomalaisille 40 vuotta sitten, ja edelleen meillä on varaa ottaa mallia samassa asiassa. Vaikka osaaminen ja työmoraali ovat Suomessa huippuluokkaa, olemme työturvallisuuden saralla edelleen kuokkimassa suota esi-isien asenne taakkanamme: ei ole ennenkään sattunut.

Pian voi sattua, jos emme alana nosta työturvallisuutta uudelle tasolle. Jokaisella työmaalla on seurattava läheltä piti -tilanteita, puututtava niihin ja otettava niistä opiksi: pysähdyttävä ja tehtävä johtopäätöksiä. Näin on tehtävä ennen kuin sattuu ja tapahtuu.

Mainoskuva