Linnustoselvitykset tuulivoimahankkeissa

Tuulivoimapuistojen suunnittelu alkoi muutama vuosi sitten hyvin voimakkaasti ensin rannikkoalueilla ja myöhemmin myös sisämaassa. Hankkeita ja hanketoimijoita on lukuisia, eivätkä linnustoselvitykset ole kaikille välttämättä riittävän tuttuja. Myös virallisten ja standardoitujen ohjeiden ja käytänteiden puuttuminen sekavoittaa tilannetta.

Tuulivoima ja ympäristö - Julkaistu: 19.10.2016 - Teksti: Santtu Ahlman, Ahlman Group Oy

Laadukkaat selvitykset kaikkien etu

Asianmukaisten linnustoselvitysten tarkoituksena on tuottaa laadukasta ja mahdollisimman luotettavaa aineistoa tuulivoimapuiston vaikutuksista lintuihin. Maastotyöt tulee näin ollen suunnitella siten, että niiden avulla voidaan tehdä riittävällä tarkkuudella päätelmiä esimerkiksi pesimä- tai muuttolinnustoon kohdistuvista tekijöistä.

Kaikki vaikutusten arvioinnit tehdään kerätyn maastotiedon perusteella, joten inventointien laadusta ei kannata tinkiä. Riittämättömistä tai heikkotasoisista selvityksistä aiheutuu myöhemmin ongelmia hankkeen useissa eri vaiheissa. Viivästykset ovat tyypillisiä, sillä maastotyöt voidaan tehdä vain tiettyinä vuodenaikoina. Siksi ne kannattaakin suunnitella ajoissa.

Vaatimustasot vaihtelevat

Hanketoimijoiden kannalta linnustoselvitysten teettäminen on ollut monin paikoin haastavaa, sillä alueellisten ELY-keskusten vaatimustasot vaihtelevat paljon, eikä vakiintuneita menetelmiä ole missään. Erityisesti sisämaassa – jossa on toistaiseksi varsin niukasti kokemusta tuulivoimapuistojen selvityksistä – näkemykset ovat olleet hyvin kirjavia. Tämän myötä hankkeita voidaan kohdella eri tavoin; esimerkiksi lintujen muuttoselvityksiä vaaditaan sisämaassa joissain paikoissa muutaman turbiinin hankkeisiin, mutta toisaalla, lähempänä rannikkoa, ei ole vaadittu mitään muuttoseurantoja isompiin kohteisiin.

Menetelmät räätälöidään hankkeen mukaan

Linnustoselvityksissä voidaan käyttää useita erilaisia menetelmiä, riippuen hankealueen koosta, turbiinien määrästä, alueen sijoittumisesta ja muista tekijöistä. Asiantunteva konsultti pystyy laatimaan kattavan työsuunnitelman perusteluineen hyvin nopeasti. Lähtökohtaisesti nykyään suositellaan inventoitavan metsojen soidinpaikat kevättalvella, erityisesti eteläisestä Suomesta. Myös pöllöjen yöaikaiset kuuntelut ajoittuvat kevättalvelle, mutta niiden perusteella ei voida tehdä merkittäviä päätelmiä, sillä monen pöllölajin pesimäkannat vaihtelevat hyvin voimakkaasti myyräsyklien mukaan.

 

Tavallisten lajien, kuten punarintojen, pesimäaikaisilla reviirimerkinnöillä ei ole käyttöä, mutta yleisen lajiston rakennetta suositetaan selvitettävän muutosten seuraamiseksi. (kuva: Santtu Ahlman, Ahlman Group Oy)

 

Muun pesimälajiston maastoinventoinnit tehdään karkeasti sanoen huhtikuun lopun ja juhannuksen välisenä aikana. Iso osa linnuista on lopettanut laulamisen juhannukseen mennessä, joten myöhemmin kesällä ei voida tehdä luotettavia kartoituksia. Keski- ja loppukesällä voidaan kuitenkin etsiä päiväpetolintujen reviirejä ja tehdä kaakkuri-, merikotka- ja sääksiseurantoja, mikäli alueiden lähellä on tunnettuna pesäpaikkoja ja yksilöt käyvät ravinnonhaussa siten, että turbiinit saattavat vaikuttaa niihin.

Pesimälinnuston osalta tärkeimpänä seikkana on kerätä hankealueelta ja sen välittömästä läheisyydestä tietoa niin sanotuista arvokkaista lajeista. Näitä ovat uhanalaiset lajit ja EU:n lintudirektiivin sekä Suomen erityisvastuulajit. Näiden lisäksi on syytä selvittää linnuston rakennetta yleisellä tasolla. Menetelminä voidaan käyttää muun muassa linjalaskentoja, joiden avulla saadaan selville linnuston lajikohtaisia tiheyksiä. Kartoitusalueen rajaus suositetaan olevan vähintään 500–600 metriä suunnitelluista turbiineista. Mikäli hankealueen välittömässä läheisyydessä on mahdollisesti arvokkaita linnustokohteita, on niiden linnuston tutkimista harkittava.

Lintujen kevät- ja syysmuuttoseurannat ovat vaativia, minkä vuoksi tekijöillä on oltava merkittävä kokemus lintujen muuton havainnoinnista. Kevätmuuttoselvitykset tehdään kohteesta ja kevään etenemisestä riippuen maaliskuun puolivälin ja toukokuun lopun välisenä aikana. Sisämaassa paras muuttokuukausi on kuitenkin poikkeuksetta huhtikuu. Syysmuuttoa seurataan elo-marraskuun välisenä aikana. Seurannan tavoitteena on hankkia tietoa hankealueen läpi muuttavista lintumääristä, minkä avulla voidaan tehdä tarvittaessa törmäysmallinnukset. Aineiston laadun takaamiseksi on käytettävä riittävä määrä havainnointipäiviä. Esimerkiksi neljän tai viiden päivän havainnointia muuttokautta kohden ei voida pitää riittävänä.

Paras ja luotettavin inventointitulos kaikkien linnustoselvitysten osalta saadaan yhdistämällä menetelmiä ja keräämällä tietoa usealla eri tavalla. Esimerkiksi muuttoselvitysten aikana kertyy usein tietoa myös pesimälinnustosta. Tilaajan kannattaa kuitenkin kilpailuttaa selvitykset hyvissä ajoin viimeistään tammi- helmikuun vaihteessa, jotta maastotyöt ehditään aloittaa riittävän ajoissa.

Huomio yhteisvaikutuksiin

Useilla alueilla tehtyjen törmäysmallinnusten perusteella yksittäinen tuulivoimapuisto ei ole merkittävä riski muuttolinnustolle. Tilanne on kuitenkin huolestuttava, sillä useiden puistojen kokonaisuudet saattavat muodostaa joillekin lajeille haittaa, mikäli parvet joutuvat lentämään jopa satojen turbiinien ohi muuttomatkansa varrella. Tällaisia yhteisvaikutusten arviointeja on tehty Suomessa hyvin niukasti, joten tietämys vaikutuksista on hyvin puutteellista. Yhteisvaikutusten arviointiin tulisi kiinnittää erittäin suurta huomiota erityisesti länsirannikolla.

Mainoskuva