Osa 29. Mikä on PPA?

Suomessa solmittiin hiljattain pitkäaikainen sähkönostosopimus tuulivoimaan liittyen. Tuttavallisemmin puhutaan usein englanninkielisen termin lyhenteellä PPA eli power purchase agreement. Itse asiassa PPA-sopimus ei ole uusi asia: kunnallisten energiayhtiöiden omistamissa nk. mankalayhtiöissä niitä on solmittu kautta aikojen. Tällä kertaa erityistä on se, että tuulivoimahanke rakennetaan alusta alkaen vain sähkönostosopimuksen varaan ílman että valtio tukee hanketta missään vaiheessa investointituella tai syöttötariffilla.

PPA on eräänlainen takuuhintajärjestelmä: jokin paljon sähköä kuluttava yritys sopii tuulivoimatuottajan kanssa, että se ostaa sovitun määrän tuulisähköä esim. 10-20  vuoden ajan. Sähkön markkinahintaa on vaikea ennustaa, joten tuottajan – ja ennen kaikkea rahoittajan – näkökulmasta pitkäaikainen sähkönostosopimus takaa tasaisemman ja varmemman tulon kuin pelkän markkinahinnan varassa toimiminen.

Miksi jokin yritys sitten haluaa sitoutua ostamaan sähköä tietyltä toimijalta tiettyyn hintaan jopa kymmenien vuosien ajan? Ensinnäkin sopimus luo ostajan näkökulmasta vakautta ja ennustettavuutta: Se tietää, paljonko sähkö maksaa sille tulevina aikoina. Taustalla on lähtökohtaisesti myös ennuste siitä, että sähkön hinta tulee nousemaan ajan oloon, jolloin tiettyyn hintatasoon sitoutuminen tuo kustannussäästöjä pitkässä juoksussa, vaikka nykyhetkessä sähkö saattaisi olla ajoittain halvempaa sähkömarkkinalta ostettuna.

Kyse on myös yrityksen arvomaailmasta. Uusiutuvan energian PPA-sopimuksen tekemällä yritys sitoutuu uusiutuvaan energiaan ja edistää sen lisärakentamista. Uusiutuvaan energiaan sitoutuneiden suuryritysten lista on jo pitkä – ja edelleen pitenemään päin. Joissakin maissa, kuten Ruotsissa, on valtio myös tehnyt toimia, jotka kannustavat yrityksiä sitoutumaan uusiutuvan energian ostamiseen PPA-sopimuksilla.

Miksi kaikki tuulivoimatoimijat eivät tee PPA-sopimuksia ja rakenna tuulivoimaloita niiden turvin? Sopimukset ovat hyvin laajoja kokonaisuuksia, ja tuottajalta vaaditaan pitkää näyttöä toiminnastaan, ja muutenkin sopimukset ovat tiukkoja. Ensimmäiset sopimukset ovat näyttöä tulevaisuuden suunnasta, mutta tässä vaiheessa ostajia on liikkeellä paljon vähemmän kuin myyjiä.