Osa 17. Tuulivoimalakuljetusten mitat

Tuulivoimaloiden kuljettaminen on oma erikoisalansa – jopa erikoiskuljetusten raskaassa sarjassa. Tuulivoimalan osissa on haastetta monesta näkökulmasta: lavat ovat huomattavan pitkiä, tornilohkot puolestaan korkeita ja konehuoneen kuljetuksessa on haastetta painon näkökulmasta. Silti yksi haastavimpia tuulivoimakuljetusten osia on kuljetusten aikataulutus ja suunnittelu. Siitä tarinaa ensi viikolla.

Tuulivoimaloiden lavat ovat pisimpiä erikoiskuljetuksia Suomen teillä. Pisimmät lavat ovat tällä hetkellä n. 67 metrisiä, joten ajoneuvoyhdistelmistä tulee silloin jopa 75 metrisiä. Vertailun vuoksi vuoksi kerrottakoon, että tavallinen moduulirakenteinen täysperävaunuyhdistelmä normaaliliikenteessä on 25,25 metriä. Lavan kärki on niin kaukana yhdistelmän kuljettajasta, että sen liikkeitä on rekan hytistä käsin mahdotonta hahmottaa tarkasti.

Lapakuljetuksissa käytettävät perävaunut ovat rungoltaan jatkettavia. Niiden peräpään akseleita ohjataan tiukoissa paikoissa erikseen kaukosäätimellä, yhdistelmän perässä tulevasta autosta käsin tai jopa kävellen. Esimerkiksi risteysalueet on monesti mitattu jopa senttien tarkkuudella, jolloin lavan kärjen alapuolella on ainoa paikka, mistä liikeradan voi nähdä riittävän tarkasti. Kaukosäädintä käyttävä liikenteenohjaaja on aina radioyhteydessä kuljettajan kanssa. Kommunikaation on oltava täysin saumatonta!

Nasellit eli konehuoneet kuljetaan tyypillisesti kokonaisina. Nasellit ovat noin painavimmillaan 120 tonnin painoisia. Suomen teillä liikkuu painavampiakin kappaleita, mutta 120 tonnin kappalepaino vaatii kuitenkin todella järeää kalustoa ja paljon valmisteluja, kuten teiden ja siltojen kantavuuksien tarkkaa tutkimista.

Tuulivoimalan torneissa on erilaisia ratkaisuita materiaalin ja rakenteen suhteen. Torni voi olla terästä, betonia tai teräksen ja betonin yhdistävä hybridimalli. Suurimmat tornilohkot ovat halkaisijaltaan jopa yli kuusimetrisiä, jolloin ne myös ovat yksiä korkeimmista Suomessa tehtävistä erikoiskuljetuksista. Liikenneopasteita ja sähkölinjoja voi kuljetuksen ajaksi purkaa, mutta sillat on joko alitettava tai kierrettävä. Korkea kuorma onkin tärkeää saada kulkemaan mahdollisimman lähellä tienpintaa. Siksi käytetään niin kutsuttua torniadapteria.

Adapterit pultataan molemmista päistä kiinni tornilohkoihin, jonka jälkeen torni nostetaan maasta adapterien omalla hydrauliikalla. Tornilohko itsessään toimii kantavana rakenteena adapterien välissä ja näin ollen se voidaan hydrauliikalla laskea mahdollisimman lähelle tietä. Kuljetuskorkeus saadaan minimoitua, mutta etuna on myös se, että tornilohkojen lastaukseen tai purkuun ei tarvita ollenkaan nosturia.

Tuulivoimaloiden kuljetuksia tekee STY:n jäsenistä jyväskyläläinen Silvasti, joka on yrityskauppojen myötä kasvanut Pohjois-Euroopan suurimmaksi erikoiskuljetusten tekijäksi. Tuulivoimalat ovat keskeinen osa Silvastin liiketoimintaa, ja voimaloita kuljetetaankin paljon myös Suomen ulkopuolella, esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Keski-Euroopassa.