Osa 43. Luontoselvitykset

100 tarinaa tuulivoimasta -sarjassa nostetaan esille tuulivoima-alaan liittyviä faktoja ja tarinoita.

100 tarinaa tuulivoimasta - Julkaistu: 13.3.2019 - Teksti: Heidi Paalatie, Suomen Tuulivoimayhdistys ry

Tämän viikon tarinassa perehdytään edelleen tuulivoima-alueella tehtäviin luonto- ja ympäristöselvityksiin viime viikkojen tapaan. Kiitos asiantuntija-avusta Pöyry Finlandin William Velmalalle! Linnustovaikutusten arvioimiseksi tuulipuiston hankealueella tulee tehdä monenlaisia linnustoselvityksiä. Selvitysten tulee käsittää sekä pesimälinnusto että muuttolinnusto.

Pesimälinnustoselvitykset käynnistyvät helmi-maaliskuussa pöllökartoituksella. Se tehdään yöaikaan kiertelemällä hankkeen vaikutusalueella ja paikallistamalla reviirit soidinhuhuilujen perusteella. Uhanalaisten pöllöjen reviirit tulee huomioida tuulivoimaloiden sijoittelussa. Pöllöjen ja petolintujen reviireistä pitää hankkia myös olemassa olevaa paikkatietoa Luonnontieteellisen keskusmuseon, Metsähallituksen ja ELY-keskusten aineistoista.

Metson ja muiden kanalintujen soidinpaikkaselvitykset tulee tehdä maalis-toukokuussa. Paras menetelmä on kierrellä aamuyöllä sopivia elinympäristöjä ja kuulostella soidinta. Metsoja voi etsiä myös kiertelemällä sopivia kohteita vielä lumen ollessa maassa. Jalanjäljet ja siipien vedot tallentuvat hankeen. Myös tunnusomaiset jätökset paljastavat kanalintujen oleskelupaikkoja.

Pesimälinnustoselvitykset ajoittuvat yleensä touko-kesäkuulle. Vähintään kahta kartoituskertaa pidetään tarpeellisena, mutta useammat laskentakierrokset parantavat tulosten luotettavuutta. Linnut pesivät eri aikaan ja mitä pidemmälle ajalle kartoituksia ulotetaan, sitä paremmin havaitaan alueen kaikki pesimälajit ja voidaan arvioida eri lajien runsauksia.

Pesimälinnustoselvitystä on syytä täsmentää erityisillä petolintuselvityksillä, mikäli hanke sijoittuu syrjäisille, metsäisille seuduille. Petolintujen pesiä ja reviirejä voidaan etsiä joko alkukeväällä soidinaikaan tai kesäkuussa, kun poikueet kerjäävät äänekkäästi ruokaa pesien tuntumassa.

Muutkin alueen linnustolliset erityispiirteet saattavat vaatia erillisselvityksiä. Tuulivoimalle herkkiä lajeja ovat esimerkiksi kaakkuri, sääksi sekä maa- ja merikotkat. Näiden lajien pesäpaikat ja lentoreitit pesäpaikan ja ruokailualueiden välillä pitää selvittää, mikäli on ilmeistä, että lentoreitit kulkevat tuulipuiston kautta. Mikäli esimerkiksi ravinnonhakulentoja tuulipuiston läpi tulee päivittäin useita, on törmäysriski moninkertainen verrattuna esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa alueen kautta muuttaviin muuttolintuihin.

Muuttolinnuston osalta tärkeintä on selvittää isokokoisten lintujen kevät- ja syysmuuttoreitit hankealueella. Olennaisimpia lajeja ovat joutsenet, hanhet, kurki sekä haukat ja kotkat. Merituulipuistojen tapauksessa on lisäksi selvitettävä esimerkiksi kuikkalintujen, merimetson, muiden sorsalintujen sekä lokkilinnuista erityisesti selkälokin ja räyskän, esiintyminen. Maastotarkkailut tulee suorittaa näiden lajiryhmien päämuuton aikana. Yleensä tarkkailuja tehdään maalis–toukokuun välisenä aikana ja elo–marraskuun välisenä aikana.

Erityisesti joutsenten, hanhien ja kurjen tapauksessa tulee huomioida myös muutonaikaiset lentoreitin päivittäisten ruokailualueiden ja yöpymispaikkojen välillä. Ne viettävät päivän ruokaisilla pelloilla ja yön kosteikoilla. Joissain tapauksissa ne voivat pysähtyä jopa pariksi viikoksi alueelle ja mikäli niiden kaikki päivittäiset lennot kulkevat tuulipuiston läpi, tulee kauden aikana riskilentoja paljon.

Törmäysriskin lisäksi linnustoon vaikuttavat estevaikutukset, joita syntyy kun linnut kiertävät tuulipuiston. Muuttolinnuille se ei ole yleensä merkittävä, sillä kierto on vähäinen muuttomatkan pituuteen nähden. Pesimäaikaisten jatkuvien ruokailulentojen aiheuttama kiertomatka voi kuitenkin aiheuttaa mittavaa ajan- ja energiankulutuksen aiheuttamaa stressiä.

Mainoskuva