Osa 40. Luontoselvitykset

100 tarinaa tuulivoimasta -sarjassa nostetaan esille tuulivoima-alaan liittyviä faktoja ja tarinoita.

100 tarinaa tuulivoimasta - Julkaistu: 13.3.2019 - Teksti: Heidi Paalatie, Suomen Tuulivoimayhdistys ry

Luontovaikutukset joutuvat tarkkaan syyniin YVA-menettelyn ja tuulivoimakaavan yhteydessä tehdyissä vaikutusarvioinneissa. Tuulivoimahankkeissa tehdäänkin monenlaisia biologisia selvityksiä, jotta luontoarvot voidaan huomioida suunnittelussa.

Luontoselvitykset tehdään ennen kaikkea maastotyönä. Biologi vetää saappaat jalkaan, laittaa kiikarit kaulaan ja suuntaa aamuvarhaisella metsän siimekseen. Uhanalaisten lajien tai arvokkaiden elinympäristöjen esiintyminen hankealueella pitää selvittää ennen rakentamisen aloittamista.

Luontoselvityksissä tarkastetaan tyypillisesti hankealueen luonnonympäristön yleispiirteet ja tehdään lisäksi tarkkoja lajistoselvityksiä. Erityisesti on selvitettävä luonnonsuojelulain suojelemat luontotyypit, vesilaissa mainitut luonnontilaisina säilytettävät vesiluontotyypit ja purot sekä metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt. Lisäksi maastokartoituksissa selvitetään uhanalaisten lajien ja EU:n luontodirektiivin IV liitteen lajien kasvupaikat sekä lisääntymis- ja levähdyspaikat, uhanalaiset luontotyypit ja muut mahdolliset luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet. Tällaiset kohteet rajataan paikkatietoina jo paikan päällä.

Selvitykset vaihtelevat merkittävästi alueen ominaispiirteiden mukaan. Esimerkiksi viitasammakkoselvitys ei ole tarpeen, mikäli hankealueella ei ole lajin lisääntymispaikkoja. Rannikolla tärkeiden muuttoreittien varrella vaaditaan laajempia muuttolintuseurantoja kuin sisämaassa.

Suomessa biologiset selvitykset painottuvat kevääseen ja kesään, jolloin eläimillä on lisääntymisaika ja kasvillisuuden piirteet ovat parhaiten tunnistettavissa. Osa selvityksistä tehdään kuitenkin syksyllä ja jopa talvella. Esimerkiksi nisäkkäiden esiintymistä voidaan selvittää lumijälkilaskennoin ja linnuista pöllöjen pesimäkausi käynnistyy jo helmi-maaliskuulla. Muuttolintujen seuranta käynnistyy keväällä ainakin Etelä-Suomessa jo maaliskuussa ja päättyy syksyllä vasta marraskuussa.

Maastoselvitysten tueksi hankitaan alueelta jo olemassa olevaa tietoa. Kunnilla ja ELY-keskuksilla on usein merkittävää paikkatietoa eri lajeista, esimerkiksi liito-oravasta. Luonnonvarakeskuksella on tarkkoja aineistoja muun muassa Suomen susireviireistä ja Metsähallituksella uhanalaisten petolintujen pesätietoja. Metsästysseurat tuntevat esimerkiksi metson soidinpaikat.

Havaintotietojen lisäksi kartta- ja ilmakuva-aineistot ovat tärkeässä roolissa. Luontoarvoja on turha hakea esimerkiksi hyvin nuoresta taimikoista, vaan selvitykset pyritään keskittämään varttuneen metsän laikkuihin, soille ja muille kosteikoille tai muuten luontoarvojen kannalta potentiaalisille alueille.

Mainoskuva