Mikä on kuntien rooli päästövähennystalkoissa?

Ilmastonmuutos on jo pidemmän aikaa raivannut tietään yhdeksi keskeisimmistä globaaleista huolenaiheistamme. Pariisin ilmastosopimuksessa valtiot sopivat tavoittelevansa aiempaa kestävämpää kehitysuraa, jossa maapallon keskilämpötilan nousu pidettäisiin selvästi kahden, mutta mieluiten 1,5 asteen sisällä suhteessa esiteolliseen aikaan. Tämä edellyttää sitä, että nettonollapäästöt saavutetaan globaalisti viimeistään vuonna 2050, eli silloin ilmakehästä poistetaan yhtä paljon hiilidioksidia kun sinne päästetään. Viimeaikaisissa keskusteluissa on kuitenkin todettu, ettei tämä kunnianhimon taso ole Euroopalle riittävä, vaan hiilineutraalius tulisi saavuttaa jo paljon aiemmin Suomen kaltaisissa kehittyneissä maissa.

Tuulivoima ja yhteiskunta - Julkaistu: 15.8.2019 - Teksti: & kuva: Venla Riekkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE

Kansallisella tasolla Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2045. Päästökauppasektorilla on keskipitkän aikavälin (v. 2005 - 2030) tavoitteena vähentää päästöjä 43 prosenttia. Päästökaupan ulkopuolelle jäävällä niin sanotulla taakanjakosektorilla, johon kuuluvat muun muassa liikenne, rakennusten lämmitys, maatalous ja jätehuolto, päästöjen vähennystavoite on tällä hetkellä 39 prosenttia. Suomen Ilmastopaneeli on kuitenkin linjannut, että Suomen tulisi saavuttaa hiilineutraalius jo vuonna 2035, ja sen jälkeen meidän pitäisi siirtyä nettonegatiiviseen päästömaailmaan.

Kunnat vaikuttajina ilmastotalkoissa

Monet kunnat ja kaupungit ovat ymmärtäneet ilmastonmuutoksen hillinnän kiireellisyyden ja vapaaehtoisesti asettaneet itselleen kansallista tasoa paljon tiukemmat tavoitteet. Kunnianhimoisimmat kunnat tavoittelevat hiilineutraaliutta jo vuoteen 2020 mennessä. Kunta voi siis omalla valtiotasoa kevyemmällä päätöksentekoprosessillaan nostaa tavoitetasoa ilmastonmuutoksen hillintätyössä.

Kuntaorganisaatio voi suoraan vaikuttaa noin kymmeneen prosenttiin kuntansa alueella syntyvistä päästöistä. Kunta voi vähentää päästöjä esimerkiksi omistamiensa rakennusten ja lämpölaitosten energiaratkaisuilla tai tukemalla henkilökuntansa ilmastoystävällisiä toimintatapoja. Iin kunta päätti luopua tyystin öljylämmityksestä kiinteistöissään, ja useat kunnat investoivat energiatehokkuuteen esimerkiksi digitaalisten ratkaisujen avulla. Lappeenrannan kaupunki tarjoaa työntekijöilleen päivittäisiin liikkumistarpeisiin omistusautojen sijaan vuokrapalveluna yhteiskäyttösähköautoja, jotka ovat iltaisin ja viikonloppuisin kuntalaisten käytössä. Porvoo taas siirsi koko ajoneuvokantansa kulkemaan verrokkejaan huomattavasti vähäpäästöisemmällä, jätteistä tehdyllä uusiutuvalla dieselillä. Yhä useampi kunta tuottaa kiinteistöihinsä sähköä ja lämpöä uusiutuvilla energiamuodoilla kuten aurinkovoimalla.

Omien päästövähennysten lisäksi kunnilla on mahdollisuus vaikuttaa myös kansallisella tasolla. Koska yhteiskunnan toimia on lähestulkoon mahdotonta saada täysin päästöttömiksi, tarkoitetaan “hiilineutraaliudella” usein noin 80 prosentin vähennystä kunnan kasvihuonekaasupäästöissä, joista jäljelle jäävät päästöt kompensoidaan. Se, miten kompensointi tehdään hyväksyttävällä tavalla, on varsin monimutkainen kysymys. Ratkaisuna voi olla esimerkiksi hiilinielujen lisääminen tai merkittävät investoinnit uusiutuvaan energiaan. Esimerkiksi Raahe ja Ii tuottavat tuulivoimaa yli oman energiantarpeensa, jolloin sähkönkulutuksen päästöt putoavat laskennallisesti nollaan, ja ylimenevä osuus kompensoi vielä kunnan muita päästöjä. Tärkeintä on kuitenkin vähentää nykyisellään syntyviä päästöjä, sillä jokainen ylimääräinen tonni vie meitä kauemmas tavoitteesta.

Suoran vaikuttavuuden lisäksi kunnalla on merkittävä rooli esimerkillisenä toimijana ja suunnannäyttäjänä sekä tekoihin kannustavana, palveluja tarjoavana tahona. Kunnallisia ja alueellisia ilmastonmuutoksen hillintää tukevia kampanjoita on Suomessa nähty lukuisia.

Helsingin seudun kattava ja helppokäyttöinen julkisen liikenteen verkosto edullisine yhteiskäyttökaupunkipyörineen voi korvata yksityisautoilua ja kannustaa aktiiviseen liikkumiseen. Samoin toimitaan esimerkiksi Turussa, Hyvinkäällä, Lahdessa ja Tampereella sekä monessa muussa kunnassa ja kaupungissa. Alueellisia kampanjoita öljystä luopumiseen on käynnistetty esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Lounais-Suomessa ja kansallisesti on panostettu aurinkovoimaloiden yhteishankintoihin ja kansalaisten energianeuvontaan. Esimerkiksi aurinkopaneelien yhteishankintakokeilu on osoittanut, että kuntien kokeilut voivat kiihdyttää päästöjä vähentävän teknologian leviämistä merkittävästi.

Verkostot päästövähennystyön tukena

Monet päästövähennyksiin tähtäävistä kampanjoista saavat alkunsa ja leviävät muihin kuntiin erilaisten verkostojen avulla. Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa Hiilineutraalien kuntien (Hinku) -verkostossa lähes 60 erikokoista edelläkävijäkuntaa tavoittelee vähintään 80 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasolta.

Hinku-kunnaksi lähdetään sitoutumalla kunnanvaltuuston päätöksellä yhteiseen tavoitteeseen, joka sisältää ilmastonmuutoksen hillintä- ja päästövähennystyön kaikessa kunnan toiminnassa. Kunta voi houkutella alueen yritykset ja kansalaiset mukaan ilmastotalkoisiin esimerkiksi positiivisen viestinnän ja kansalaisaktiivisuuteen kannustamisen, hyvien esimerkkien jakamisen ja erinäisten hankkeiden kautta. Verkoston kautta kunnat saavat vertaistukea, ratkaisuja palveluntarjoajilta sekä asiantuntija-apua esimerkiksi päästövähennystiekarttojen, energiatehokkuusinvestointien tai yhteishankintojen suunnitteluun, rahoittamiseen ja toteuttamiseen.

Muita ilmastotyötä tukevia verkostoja ovat esimerkiksi kansainvälinen kaupunginjohtajien verkosto Covenant of Mayors, Suomen Kuntaliiton vetämä Ilmastokunnat-verkosto sekä Finnish Sustainable Communities eli Fisu-verkosto, jonka 11 jäsenkuntaa tavoittelee hiilineutraaliuden lisäksi jätteettömyyttä ja ylikulutuksen taltuttamista vuoteen 2050 mennessä.

Vuoden alussa alkoi 15,3 miljoonan euron EU Life -hanke Towards Carbon Neutral Municipalities and Regions (Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia) eli Canemure. Hankkeessa vauhditetaan Suomen kansallisten energia- ja ilmastostrategioiden toteutusta 22 partnerin, lukuisten konkreettisten päästövähennystoimenpiteiden, alueellisen yhteistyöverkoston ja keskitetyn asiantuntijatuen avulla. Hanke toimii seitsemässä maakunnassa ja tukee laajasti edelläkävijäkuntien päästövähennystyötä.

Jokaisen on toimittava, jotta pääsemme eteenpäin

On selvää, ettei mikään suomalainen kunta voi yksin taklata ilmastonmuutoksen suurta taakkaa, eikä sitä voi tehdä myöskään yksityinen henkilö tai edes Suomen valtio. Sen sijaan kaikkien on toimittava yhdessä ja jokaisen tehtävä osansa.

Kansainvälisellä tasolla päätetään yhteinen päämäärä ja pelisäännöt, kun taas valtiotasolla on tarjottava kannustavat puitteet asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuntien roolina on toteuttaa tehokkaita päästövähennystoimia oman toimivaltansa puitteissa, sekä kannustaa ja edesauttaa paikallisten yritysten ja kuntalaisten matkaa kohti kestävämpää tulevaisuutta. Pientenkin tekojen vaikuttavuus voi skaalautua varsin merkittäväksi, kun tekijöiden määrä kasvaa.

Mainoskuva