Kuka pelkää tuulivoimaa?

Tuotantotuen kilpailutusta koskeva hallituksen esitys annettiin eduskunnalle marraskuussa 2017. Alkuperäinen suunnitelma oli, että esitys olisi käsitelty budjettilakina ja se olisi hyväksytty eduskunnassa jo joulukuun alussa. Lausuntovaliokunnat (maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta) toimittivat lausuntonsa suunnitellussa aikataulussa, mutta mietintövaliokuntana toimiva talousvaliokunta irrotti esityksen käsittelyn budjetista ja jatkaa sen käsittelyä istuntotauon jälkeen helmikuussa. Istuntotauon aikana julkinen keskustelu tuesta on käynyt parhaillaan kuumana ja mutkia keskustelussa on vedetty suoriksi.

Blogi - Julkaistu: 5.2.2018 - Teksti: Anni Mikkonen, Suomen Tuulivoimayhdistys ry

Ensinnäkin on uusiutuvan energian tuotantotuki virheellisesti listattu yritystueksi, joita ollaan karsimassa. Yritystuilla on kuitenkin aivan eri tavoite kuin uusiutuvan energian tuella, joka nimensä mukaisesti tavoittelee muutosta sähköntuotantorakenteeseemme ja Suomen vuodelle 2030 asetettujen energiatavoitteiden saavuttamista – vaikka sivutuotteena syntyykin myös työpaikkoja ja liiketoimintaa sekä vientiyrityksiä. Vaikka valtaosa syöttötariffista meni ja oletettavasti myös kilpailutettavasta tuotantotuesta menee yrityksille, ei tuen piiristä ole suljettu pois yksityisiä ihmisiä, tai esimerkiksi maatiloja.

Toinen yleinen virheellinen väite on, että uusi tuki olisi suunnattu pelkästään tuulivoimalle. Tämän väitteen esittäjiltä on tainnut jäädä lakiesitys lukematta. Kilpailutukseen voivat osallistua kaikki uusiutuvat sähköntuotantomuodot vesivoimaa lukuun ottamatta. Vain tarjousten hinta ratkaisee kilpailussa menestymisen. Juuri siihenhän vuoden 2015 hallitusohjelmassa sekä energia- ja ilmastostrategiassa pyrittiinkin: että uusiutuvaa sähköä lisätään kustannustehokkaasti. Epäilys siitä, että tuulivoima olisi myös Suomessa tänä päivänä niin kustannustehokasta, että menestyisi tarjouskilpailussa, ei ole peruste väittää, että kilpailutus olisi suunnattu vain tuulivoimalle.

Tuulivoima-alaa tuntevat itse asiassa huomaavat, että voimaloiden uutuusvaatimus ei ole käytännössä teknologianeutraali, vaikka se sellaiseksi onkin kirjoitettu. Se, ettei rakennusten ja perustusten tarvitse olla uusia, helpottaa nimenomaan lämmön- ja sähkönyhteistuotantolaitosten (CHP) investointeja: uuden voimalaitoksen voi rakentaa vanhan CHP- tai lämpövoimalaitoksen rakennukseen. Tuulivoimalaa ei sen sijaan voi rakentaa vanhoille perustuksille, vaikka kilpailutuslaki sen salliikin.

Myöskään tuotantovaiheen vaatimukset eivät ole tasapuoliset: biokaasu- ja CHP-laitoksille on annettu lisää helpotuksia hallituksen esityksen lausuntoversioon nähden. Näiden laitosten vaatimusta uusiutuvan polttoaineen osuudesta on laskettu 90 prosentista 85 prosenttiin. Lasku voi olla perusteltavissa huoltovarmuuden näkökannasta, mutta uusiutuvan sähkön tuotantotavoitteiden näkökulmasta osuutta ei voi enää laskea yhtään enempää. Eduskunnan tavoitteena ei voi olla, että uusiutuvan sähköntuotannon muutenkin vaatimattoman tavoitteen voisi täyttää laitoksilla, jotka lopulta tuottavatkin sähköä fossiilisilla tai muutoin ilmastotavoitteiden kannalta haitallisilla polttoaineilla.  Tuulivoima tuottaa koko elinkaarensa ajan takuuvarmasti puhdasta ja uusiutuvaa sähköä.

Yksi keino parantaa toisten tuotantomuotojen kilpailutusmenestystä, on helpottaa niiden kilpailutukseen osallistumisvaatimuksia. Toinen on vaatia joltain tuotantomuodoilta asioita, joita ei vaadita muilta. Yksi paraatiesimerkki tuulivoiman kilpailukykyä heikentävästä muutosvaatimuksesta on julkisuudessa esitetty ajatus, että tuulivoiman tuottajat pitäisi velvoittaa investoimaan omaan säätösähköntuotantoonsa, pääasiassa CHP-laitoksiin. Ajatus on kuolleena syntynyt. Sen lisäksi, että kyseessä olisi yhtä osallistujaa syrjivä vaatimus, johtaisi vaatimus kustannustehottomaan säätöjärjestelmään. Tehokkaampaa on säätää koko sähköjärjestelmää, kuten tänäkin päivänä jo tehdään.

Suomen tuulivoima-ala on vuodesta 2014 lähtien henkisesti valmistautunut teknologianeutraaliin kilpailutukseen. Näimme jo silloin, että tariffit ovat tulossa tiensä päähän ja kilpailutus on jatkossa järkevin ja kustannustehokkain tapa edistää uusiutuvan sähköntuotannon lisärakentamista Suomeen. Lisäksi olemme hyväksyneet, että kilpailutuksessa menestyäkseen täytyy olla mahdollisimman kustannustehokas. Tuulivoimayhdistys on keskittynyt sekä lausuntovaiheessa että eduskunnan valiokuntakuulemisissa kommentoimaan hallituksen esitystä teknisistä näkökannoista pyrkien siihen, että laki on kirjoitettu aidon ja onnistuneen kilpailun mahdollistavaan muotoon ja että yritykset pystyvät täyttämään kilpailutuksen vaatimukset.

STY ei ole alkanut vaatia tuulivoimalle kilpailutuksessa helpotuksia, koska silloin kilpailutus ei olisi enää aitoa. Tuulivoima sen sijaan näyttää pelottavan useitakin tahoja, mistä kielivät mitä erikoisimmat julkisuudessa ja lausunnoissa esitetyt ehdotukset tuulivoiman kilpailukyvyn heikentämiseksi tai jonkun muun teknologian menestymisen varmistamiseksi. Teknologianeutraali kilpailutus taisi kelvata osalla tahoista niin kauan, kun he ajattelivat, ettei tuulivoima voi pärjätä hintakilpailussa muille tuotantomuodoille.

Uusiutuvan energian käyttöä ja energiansäästöä tulee lisätä ja kasvihuonekaasupäästöjä vähentää ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi. Vaikka uusiutuvan sähköntuotannon (etenkin aurinko- ja tuulivoiman) tuotantokustannukset ovat laskeneet voimakkaasti, ei näihin teknologioihin voi vielä tehdä investointeja pelkkään sähkön myyntihintaan nojaten. Siksi tuotantotuen kilpailutus tulee ottaa käyttöön myös Suomessa, kuten useat muutkin maat tekevät – Suomen päätöksistä riippumatta.

Syöttötariffi saavutti tavoitteensa tuulivoiman osalta: Suomessa tuotetaan tuulisähköä ennusteiden mukaan 2018-2019 kuusi terawattituntia vuodessa. Samalla Suomeen syntyi kattava tuulivoima-ala ja maatuulivoimaan toimivat alihankintaketjut. Tuulivoimarakentamisen pysähtyminen on myrkkyä näille yrityksille, joille ei ole yhtään tilausta tuulivoimarakentamiseen vuodesta 2018 eteenpäin. Tuotantotuen kilpailutus tulee ottaa mahdollisimman pian käyttöön, jotta Suomen tuulivoima-alalla on – kilpailutusmenestyksestä riippuen – mahdollisuus jatkua Suomessa. Mikäli osaaminen tuulivoima-alalla menetetään, menetetään myös mahdollisuus kustannusten laskun jatkumiseen.

Julkisesta keskustelusta voisikin päätellä, että jotkut päättäjistä ja muiden teollisuuden alojen edustajista pelkäävät tuulivoimaa. Se on sääli, sillä kansa on toista mieltä: Energiateollisuus ry:n vuosittaisen Energia-asenteet -kyselytutkimuksen mukaan 74 % suomalaisista haluaa Suomeen lisää tuulivoimaa. Vain aurinkovoima on tuulivoimaa halutumpaa, sitä haluaa lisää 89 % suomalaisista. Valtaosa suomalaisista ei pelkää tuulivoimaa.