Osa 54. Mitä tuulivoimaloiden valvomossa tehdään?

100 tarinaa tuulivoimasta -sarjassa nostetaan esille tuulivoima-alaan liittyviä faktoja ja tarinoita.

100 tarinaa tuulivoimasta - Julkaistu: 21.5.2019 - Teksti: Heidi Paalatie, Suomen Tuulivoimayhdistys ry. Kuva: Wind Controller Oy

Sarjan edellisessä osassa kerrottiin, mitä kaikkea tarkkasilmäinen tuotantoinsinööri voi löytää tuulivoimaloiden tuotantodataa tutkimalla. Pysytään tuotannon valvomisen ja tarkkailun maailmassa ja tutustutaan siihen, mitä valvomossa noin ylipäänsä tehdään. Sarjan seuraavassa osassa kerrotaan vielä valvomoihin liittyen se, kuinka pieni hiiri pilasi käytönjohtajan pikkujoulut.

Tuulivoimaloiden etävalvomossa on valtavasti näyttöjä ja joku niitä tarkkailemassa 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa. Näytöillä on valvonnassa olevien tuulivoimaloiden tilannetietoja, sääennusteita, Fingridin sähköjärjestelmän tilasta kertova sivu ja paljon muita tietoja. Tällainen valvomo on esimerkiksi Oulussa Wind Controllerin konttorilla, mistä käsin valvotaan noin 70 tuulivoimalaa Suomessa ja Virossa, sähköasemia ja aurinkovoimaloita.

Sää vaikuttaa paljon siihen, kuinka kiireistä tai rauhallista valvomossa on. Vaikka olisi tyynehkö sää, pitää kuitenkin hereillä ja näyttöjen ääressä olla, sillä silloinkin jokseenkin joka tunti joku valvonnassa olevista kohteista vaatii huomiota. Tasaisesti puhaltava kova tuuli ei välttämättä aiheuta kiirepiikkiä toisin kuin puuskainen myrskytuuli melko varmastikin tekee. Ukkosten ja puuskaisen tuulen aiheuttamat piikit näkyivät ennen enemmän valvomon arjessa, mutta tekniikan kehittymisen myötä ukkosista ei ole yhtä paljon harmia kuin aiemmin. Jäätävä sää aiheuttaa myös osaltaan pysähdyksiä ja seurantatarvetta.

Tyypillistä on, että voimala resetoidaan eli käynnistetään uudelleen jonkin lyhyen häiriön jäljiltä. Jos etänä tehty resetointi ei auta, kutsutaan paikalle kenttähenkilökuntaa eli varsinaiset huoltoteknikot. Heitä tuetaan valvomosta käsin antamalla tietoa valvomoon tulleesta hälytyksestä, mahdollisista syistä ja tilanteesta ylipäänsä. Voimalavalmistajat ovatkin perustaneet Suomeen kattavat huoltoverkostot, koska huoltajat eivät voi sijaita normaalia työssäkäyntialuetta etäämmällä voimaloista; voimaloilla pitää tehokkaan etävalvonnan lisäksi käydä usein myös ihan paikan päällä, vaikka ideaalitilassa kaikki saadaankin etänä käyntiin tuulivoimaloiden runsaan älyn ja tietotekniikan avulla.

Valvomon henkilökunta on mukana myös suunnitelluissa huolloissa: etsitään tietoa mahdollisten toistuvien vikojen syistä kaivelemalla voimalan tuotantotietoja ja aiempaa käyttäytymistä tarkemmin, kuten tarinan edellisessä osassa kerrottiin. Voimaloiden pysäytykset sekä ylösajo ja sen seuranta tapahtuvat tyypillisesti valvomosta käsin. Voimalan käynnistämistä voidaan seurata myös voimalassa olevista valvontakameroista. Suunniteltujen huoltojen sekä vikakorjausten vuoksi päivävuorot ovatkin valvomossa kiireisempiä kuin yövuorot.

Jos vikahälytys tulee voimalan sijasta sähköasemalta, vaaditaan valvomon henkilökunnalta ripeitä toimia. Ensimmäisenä tehdään pika-analyysi siitä, onko vika voimaloissa, sähköasemalla vai verkossa, ja onko kyse komponentti- vai kaapelirikosta. Ensimmäisenä tarkistetaan, onko verkonhaltijalla laajempia ongelmia. Jos verkko laajemmin on kunnossa, haarukoidaan seuraavaksi, missä vikaantunut kohta tarkalleen on ja voidaanko se etänä erottaa muusta järjestelmästä ja siten käynnistää osa sähköaseman takana olevista voimaloista. Tyypillisesti sähköasemaviat vaativat kenttähenkilöstön tarkistuskäyntiä. Sähköasemia ja puiston sisäistä verkkoa huoltaa yleensä eri organisaatio kuin voimaloita.

Mainoskuva